pitta

Suomi

Substantiivi

pitta (9)

1. mikä tahansa pittojen sukuun (Pitta) tai heimoon (Pittidae) kuuluva lintulaji tai sellaisen yksilö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pitta	pittat
genetiivi	pittan	pittojen (pittain)
partitiivi	pittaa	pittoja
akkusatiivi	pitta; pittan	pittat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pittassa	pittoissa
elatiivi	pittasta	pittoista
illatiivi	pittaan	pittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pittalla	pittoilla
ablatiivi	pittalta	pittoilta
allatiivi	pittalle	pittoille
muut sijamuodot
essiivi	pittana	pittoina
translatiivi	pittaksi	pittoiksi
abessiivi	pittatta	pittoitta
instruktiivi	–	pittoin
komitatiivi	–	pittoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pitta-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vrt. tieteellinen nimi < telugun kielen pitta ’hely; lemmikki’^[1]

Käännökset

1. pitta

ranska: grive superbe f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

afrikanpitta, bengalinpitta, borneonpitta, filippiinienpitta, helmipitta, huppupitta, kaunopitta, keijupitta, kongonpitta, korupitta, malakanpitta, mangrovepitta, manusinpitta, molukkienpitta, mustepitta, oliiviselkäpitta, peruukkipitta, ruskopitta, safiiripitta, salomoninpitta, sateenkaaripitta, sinappipitta, siniviittapitta, sulttaanipitta, sumatranpitta, sundanpitta, tammipitta, tulikulmapitta, viherpitta

Englanti

Substantiivi

pitta (monikko pittas)

1. rinnakkainen kirjoitusasu sanalle pita

Etymologia

• sanasta pita

Substantiivi

pitta (monikko pittas)

1. pitta

Etymologia

• lainasana telugusta

Italia

Verbi

pitta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä pittare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pittare