plakki

Suomi

Substantiivi

plakki (5-A)

1. (hammaslääketiede) hampaan pinnalle muodostuvaa vaalea peite, joka aiheuttaa ientulehdusta ja osittain vähitellen kivettyy hampaan pintaan hammaskiveksi ja johtaa karieksen syntyyn

Ääntäminen

• IPA: /ˈplɑkːi/
• tavutus: plak‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	plakki	plakit
genetiivi	plakin	plakkien (plakkein)
partitiivi	plakkia	plakkeja
akkusatiivi	plakki; plakin	plakit
sisäpaikallissijat
inessiivi	plakissa	plakeissa
elatiivi	plakista	plakeista
illatiivi	plakkiin	plakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	plakilla	plakeilla
ablatiivi	plakilta	plakeilta
allatiivi	plakille	plakeille
muut sijamuodot
essiivi	plakkina	plakkeina
translatiivi	plakiksi	plakeiksi
abessiivi	plakitta	plakeitta
instruktiivi	–	plakein
komitatiivi	–	plakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	plaki-
vahva vartalo	plakki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. hampaan pinnalle muodostuva vaalea peite

englanti: dental plaque

ruotsi: plack

Liittyvät sanat

Anagrammit

palkki, pilkka, plikka

Aiheesta muualla

• plakki Kielitoimiston sanakirjassa
• plakki Tieteen termipankissa