plankton

Katso artikkeli Plankton Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

plankton (6)

1. vedessä elävien ja vapaasti kelluvien pienten organismien kokonaisuus, joka on tärkeää ravintoa meren eläimille

Ääntäminen

• IPA: /ˈplɑŋkt̪on/
• tavutus: plank‧ton

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	plankton	–
genetiivi	planktonin	–
partitiivi	planktonia	–
akkusatiivi	plankton; planktonin	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	planktonissa	–
elatiivi	planktonista	–
illatiivi	planktoniin	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	planktonilla	–
ablatiivi	planktonilta	–
allatiivi	planktonille	–
muut sijamuodot
essiivi	planktonina	–
translatiivi	planktoniksi	–
abessiivi	planktonitta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	planktoneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	planktoni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• saksan Plankton, eläintieteilijä Victor Hensenin johtama kreikan sanasta πλαγκτός (planktós), "vaeltelija", "kuljeksija"

Käännökset

1. vedessä elävien ja vapaasti kelluvien pienten organismien kokonaisuus, joka on tärkeää ravintoa meren eläimille

azeri: plankton englanti: plankton espanja: plancton m. ranska: plancton m. saksa: Plankton n.

turkki: plankton unkari: plankton uzbekki: plankton venäjä: планктон

Liittyvät sanat

• eliö

Yhdyssanat

bakteeriplankton, eläinplankton, kasviplankton

Synonyymit

• keijusto

Aiheesta muualla

• plankton Kielitoimiston sanakirjassa
• plankton Tieteen termipankissa