plasma

Suomi

Katso artikkeli Plasma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

plasma (9)

1. (fysiikka) aineen fysikaalinen tila, jossa atomit ovat olomuodon muutoksen lisäksi menettäneet elektroneja eli ionisoituneet korkean lämpötilan vuoksi
2. (biologia) veren nestemäinen, soluja sisältämätön osa: veriplasma

Ääntäminen

• IPA: /ˈplɑsmɑ/
• tavutus: plas‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	plasma	plasmat
genetiivi	plasman	plasmojen (plasmain)
partitiivi	plasmaa	plasmoja
akkusatiivi	plasma; plasman	plasmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	plasmassa	plasmoissa
elatiivi	plasmasta	plasmoista
illatiivi	plasmaan	plasmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	plasmalla	plasmoilla
ablatiivi	plasmalta	plasmoilta
allatiivi	plasmalle	plasmoille
muut sijamuodot
essiivi	plasmana	plasmoina
translatiivi	plasmaksi	plasmoiksi
abessiivi	plasmatta	plasmoitta
instruktiivi	–	plasmoin
komitatiivi	–	plasmoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	plasma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• latinan sanasta plasma < muinaiskreikan sanasta πλᾰ́σμᾰ (plásma, ’muodostettu kappale’, ’muovailtu kappale’) < verbistä πλάσσω (plássō, ’muodostaa’, ’muovata’)

Käännökset

1. aineen fysikaalinen tila, jossa atomit ovat menettäneet elektroneja eli ionisoituneet

englanti: plasma espanja: plasma m. italia: plasma m. portugali: plasma m. puola: plazma f. ranska: plasma m.

ruotsi: plasma n. saksa: Plasma n. tšekki: plazma f. unkari: plazma venäjä: плазма f.

Liittyvät sanat

• neljäs olomuoto

Johdokset

• substantiivit: ektoplasma

Yhdyssanat

• plasmafysiikka, plasmavirtaus, plasmapallo, plasmapurkaus
• plasmasolu, veriplasma

Aiheesta muualla

• plasma Kielitoimiston sanakirjassa
• plasma Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

plasma (monikko plasmas)

1. (fysiikka) plasma
2. (biologia) plasma

   plasma membrane

   solukalvo

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: plasmic

Sanaliitot

• plasma membrane

Espanja

Substantiivi

plasma m. (monikko plasmas)

1. (fysiikka) plasma

   televisión de plasma

   plasma-TV

2. (biologia) plasma

Verbi

plasma

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä plasmar
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä plasmar

Italia

Substantiivi

plasma m. (monikko plasmi[luo])

1. plasma

Katalaani

Substantiivi

plasma m. (monikko plasmes)

1. plasma

Portugali

Substantiivi

plasma m. (monikko plasmas)

1. plasma

Ranska

Substantiivi

plasma m. (monikko plasmas[luo])

1. (fysiikka) plasma
2. (biologia) plasma

Ruotsi

Substantiivi

plasma n. (yks. määr. plasmat[luo], ei monikkoa)

1. (fysiikka) plasma (aineen olomuoto)

Substantiivi

plasma yl. (yks. määr. plasman[luo], ei monikkoa)

1. (biologia) plasma (veren osa)