plussa

Suomi

Substantiivi

plussa (10)

1. (arkikieltä) plusmerkki
2. etu, positiivinen asia

   plussat ja miinukset

Ääntäminen

• IPA: /ˈplusːɑ/
• tavutus: plus‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	plussa	plussat
genetiivi	plussan	plussien (plussain)
partitiivi	plussaa	plussia
akkusatiivi	plussa; plussan	plussat
sisäpaikallissijat
inessiivi	plussassa	plussissa
elatiivi	plussasta	plussista
illatiivi	plussaan	plussiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	plussalla	plussilla
ablatiivi	plussalta	plussilta
allatiivi	plussalle	plussille
muut sijamuodot
essiivi	plussana	plussina
translatiivi	plussaksi	plussiksi
abessiivi	plussatta	plussitta
instruktiivi	–	plussin
komitatiivi	–	plussine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	plussa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

2. positiivinen puoli

englanti: plus, (plussat ja miinukset) pros and cons

saksa: Plus n.

Liittyvät sanat

• miinus

Johdokset

• verbit: plussata

Idiomit

• olla plussalla olla positiivisen puolella
• päästä plussalle nousta positiivisen puolelle

Aiheesta muualla

• plussa Kielitoimiston sanakirjassa