miinus

Suomi

Substantiivi

miinus (39)

1. miinusmerkki, erotusta tai negatiivisuutta merkitsevä merkki, vastaava symboli −
2. haittapuoli, negatiivinen asia

   Miinuksena on kallis hinta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmiːnus/, [ˈmiːnus]
• tavutus: mii‧nus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	miinus	miinukset
genetiivi	miinuksen	miinusten miinuksien
partitiivi	miinusta	miinuksia
akkusatiivi	miinus; miinuksen	miinukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	miinuksessa	miinuksissa
elatiivi	miinuksesta	miinuksista
illatiivi	miinukseen	miinuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	miinuksella	miinuksilla
ablatiivi	miinukselta	miinuksilta
allatiivi	miinukselle	miinuksille
muut sijamuodot
essiivi	miinuksena	miinuksina
translatiivi	miinukseksi	miinuksiksi
abessiivi	miinuksetta	miinuksitta
instruktiivi	–	miinuksin
komitatiivi	–	miinuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	miinukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	miinus-

Käännökset

1. erotuksen tai negatiivisuuden merkki

englanti: minus sign, minus espanja: menos hollanti: min italia: meno portugali: menos

ranska: moins ruotsi: minus saksa: minus, weniger venäjä: минус

2. negatiivinen asia

englanti: minus

Liittyvät sanat

• plus, plussa

Johdokset

• verbit: miinustaa

Synonyymit

• pois, toisinaan opetuksessa, vanhahtava

Johdokset

• verbit: miinustaa

Yhdyssanat

miinusaste, miinuslasi, miinusmerkki, miinusmerkkinen, miinusnapa, miinuspiste, miinuspuoli

Idiomit

• olla miinuksella olla negatiivisen puolella
• painua miinukselle laskea negatiivisen puolelle

Aiheesta muualla

• miinus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 5199 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa