pointti

Suomi

Substantiivi

pointti (5-C)

1. (arkikieltä) johtoajatus, argumentin ydin, kärki, keskeinen sisältö

   Tulikohan pointtini tarpeeksi selkeästi esille?

   Ei se ollut pointtini!

2. (arkikieltä) näkökohta, ajatus, argumentti

   Hän esitti hyviä pointteja sen puolesta miksi siihen ei kannata ryhtyä.

   Hyviä pointteja tuli esiin paljon.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpoi̯nt̪ːi/
• tavutus: point‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pointti	pointit
genetiivi	pointin	pointtien (pointtein)
partitiivi	pointtia	pointteja
akkusatiivi	pointti; pointin	pointit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pointissa	pointeissa
elatiivi	pointista	pointeista
illatiivi	pointtiin	pointteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pointilla	pointeilla
ablatiivi	pointilta	pointeilta
allatiivi	pointille	pointeille
muut sijamuodot
essiivi	pointtina	pointteina
translatiivi	pointiksi	pointeiksi
abessiivi	pointitta	pointeitta
instruktiivi	–	pointein
komitatiivi	–	pointteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pointi-
vahva vartalo	pointti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• englannin sanasta point

Aiheesta muualla

• pointti Kielitoimiston sanakirjassa