pokata

Suomi

Verbi

pokata (73) (taivutus[luo]) (y. 1. p. pokaan)

1. (arkikieltä) iskeä, hankkia mies- tai naisseuraa

   pokata baarista

Etymologia

• substantiivi poka ’kehys’^[1] (vartalo poka- + pääte -ta (:-a-))

Käännökset

1. iskeä

Ks. iskeä

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pokaaminen

Aiheesta muualla

• pokata Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

pokata (73-A) (taivutus[luo]) (y. 1. p. pokkaan)

1. (arkikieltä) kumartaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpokɑt̪ɑˣ/
• tavutus: po‧ka‧ta

Etymologia

• ruotsalainen laina, vrt. nykyruotsin bocka, muinaisruotsin bokka, bukka^[2]

Käännökset

1. kumartaa

unkari: meghajol

Liittyvät sanat

• pokkuroida

Johdokset

• substantiivit: pokkaaminen
• verbit: pokkailla