poka

Suomi

Substantiivi

poka (10)

1. pokasahan runko-osa
2. (arkikieltä) ikkunan kehys
3. (arkikieltä, monikossa) ks. pokat
4. (monikossa, arkikieltä): silmälasinkehykset, silmälasit

   Donaldilla on tyylikkäät Ray-Banin pokat.

   20:t pokat testasin ja viidet miellytti.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpokɑ/
• tavutus: po‧ka

Yhdyssanoja

• pokasaha

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	poka	pokat
genetiivi	pokan	pokien (pokain)
partitiivi	pokaa	pokia
akkusatiivi	poka; pokan	pokat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pokassa	pokissa
elatiivi	pokasta	pokista
illatiivi	pokaan	pokiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pokalla	pokilla
ablatiivi	pokalta	pokilta
allatiivi	pokalle	pokille
muut sijamuodot
essiivi	pokana	pokina
translatiivi	pokaksi	pokiksi
abessiivi	pokatta	pokitta
instruktiivi	–	pokin
komitatiivi	–	pokine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	poka-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsalainen laina, vrt nykyruotsin båge, suomenruotsin båga, buga, muinaisruotsin boghi^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: pokata

Yhdyssanat

pokasaha

Aiheesta muualla

• poka Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

poka (10)

1. (slangia) baarista tai muualta isketty nainen t. mies
2. (slangia) prostituoidun t. taksin asiakas; poliisin kohdehenkilö
3. (slangia) omaisuusrikoksen kohde

Etymologia

• oletettavasti takaperoisjohdos verbistä pokata₁, joka on johdos poka₁-sanasta