poletti

Suomi

Substantiivi

poletti (5-C)

1. rahake
2. (vanhentunut) epoletti, olkalaatta

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolet̪ːi/
• tavutus: po‧let‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	poletti	poletit
genetiivi	poletin	polettien (polettein)
partitiivi	polettia	poletteja
akkusatiivi	poletti; poletin	poletit
sisäpaikallissijat
inessiivi	poletissa	poleteissa
elatiivi	poletista	poleteista
illatiivi	polettiin	poletteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	poletilla	poleteilla
ablatiivi	poletilta	poleteilta
allatiivi	poletille	poleteille
muut sijamuodot
essiivi	polettina	poletteina
translatiivi	poletiksi	poleteiksi
abessiivi	poletitta	poleteitta
instruktiivi	–	poletein
komitatiivi	–	poletteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	poleti-
vahva vartalo	poletti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin kielen pollett << epäselvä alkuperä

Käännökset

1. rahake

englanti: token ranska: jeton m. ruotsi: pollett

saksa: Marke f. turkki: jeton

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kaasupoletti
• metropoletti
• olkapoletti