rahake

Katso artikkeli Rahake Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

rahake (48-A)

1. automaateissa tms. rahan sijaan maksuvälineenä käytettävä kolikkomainen kappale; poletti

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑhɑkeˣ/
• tavutus: ra‧ha‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rahake	rahakkeet
genetiivi	rahakkeen	rahakkeiden rahakkeitten
partitiivi	rahaketta	rahakkeita
akkusatiivi	rahake; rahakkeen	rahakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rahakkeessa	rahakkeissa
elatiivi	rahakkeesta	rahakkeista
illatiivi	rahakkeeseen	rahakkeisiin rahakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rahakkeella	rahakkeilla
ablatiivi	rahakkeelta	rahakkeilta
allatiivi	rahakkeelle	rahakkeille
muut sijamuodot
essiivi	rahakkeena	rahakkeina
translatiivi	rahakkeeksi	rahakkeiksi
abessiivi	rahakkeetta	rahakkeitta
instruktiivi	–	rahakkein
komitatiivi	–	rahakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rahakkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rahaket-

Etymologia

• raha + -ke; Käytössä 1800-luvun puolivälistä. Silloin merkityksessä ’apuraha’.^[1]

Käännökset

1. poletti

Ks. poletti

Aiheesta muualla

• rahake Kielitoimiston sanakirjassa