poli

Suomi

Substantiivi

poli (5)

1. (puhekieltä) poliklinikka

Ääntäminen

• IPA: /ˈpoli/
• tavutus: po‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	poli	polit
genetiivi	polin	polien (polein)
partitiivi	polia	poleja
akkusatiivi	poli; polin	polit
sisäpaikallissijat
inessiivi	polissa	poleissa
elatiivi	polista	poleista
illatiivi	poliin	poleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polilla	poleilla
ablatiivi	polilta	poleilta
allatiivi	polille	poleille
muut sijamuodot
essiivi	polina	poleina
translatiivi	poliksi	poleiksi
abessiivi	politta	poleitta
instruktiivi	–	polein
komitatiivi	–	poleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	poli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• poli Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

poli f. (monikko polis)

1. (puhekieltä) poliisi

   El hombrón cayó en manos de la poli en la casa de un familiar en La Florida. (Cuarta.cl)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• policía (yleiskieltä)

Latina

Verbi

polī

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä poliō

Ranska

Adjektiivi

poli m., polie [luo] f. (monikko polis[luo] m., polies [luo] f.)

1. kohtelias

Aiheesta muualla

• poli Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

poli m., polie f. (monikko polis m., polies f.)

1. partisiipin perfekti verbistä polir