polis

Suomi

Substantiivi

polis (41) taikka (39)

1. (historia) antiikin Kreikan kaupunkivaltio

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polis	polikset
genetiivi	poliksen	polisten poliksien
partitiivi	polista	poliksia
akkusatiivi	polis; poliksen	polikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	poliksessa	poliksissa
elatiivi	poliksesta	poliksista
illatiivi	polikseen	poliksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	poliksella	poliksilla
ablatiivi	polikselta	poliksilta
allatiivi	polikselle	poliksille
muut sijamuodot
essiivi	poliksena	poliksina
translatiivi	polikseksi	poliksiksi
abessiivi	poliksetta	poliksitta
instruktiivi	–	poliksin
komitatiivi	–	poliksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	polis-

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polis	poliit
genetiivi	poliin	poliiden poliitten
partitiivi	polista	poliita
akkusatiivi	polis; poliin	poliit
sisäpaikallissijat
inessiivi	poliissa	poliissa
elatiivi	poliista	poliista
illatiivi	poliiseen	poliisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	poliilla	poliilla
ablatiivi	poliilta	poliilta
allatiivi	poliille	poliille
muut sijamuodot
essiivi	poliina	poliina
translatiivi	poliiksi	poliiksi
abessiivi	poliitta	poliitta
instruktiivi	–	poliin
komitatiivi	–	poliine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polii-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	polis-

Käännökset

1. antiikin Kreikan kaupunkivaltio

englanti: polis

Latina

Verbi

polīs

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä poliō

Ranska

Verbi

polis

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
2. indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
3. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
4. indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
5. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
6. monikon maskuliinimuoto sanasta poli (joka on partisiipin perfekti sanasta polir)

Ruotsi

Substantiivi

polis yl. (3) (yks. määr. polisen [luo], mon. epämäär. poliser [luo], mon. määr. poliserna [luo])

1. poliisi; poliisilaitos
2. poliisi
3. vakuutuskirja

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• polisbil, polishund, polisman, poliskommissarie, poliskonstapel, poliskår, polismyndighet, polispatrull, polispipa, polisrazzia, polisstation, polisundersökning, polisutredning, polisväsen

Aiheesta muualla

• polis Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Turkki

Substantiivi

polis -si

1. poliisi (henkilö)