pollari

Suomi

Substantiivi

pollari (6)

1. (merenkulku) kiinnitystolppa, johon kiinnitetään aluksen kiinnitysköydet
2. (arkikieltä) poliisihenkilö, poliisi
3. veden pohjaan juntattu paalu

   Laituri tuettiin pollareihin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolːɑri/, [po̞lːɑ̝ri]
• tavutus: pol‧la‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pollari	pollarit
genetiivi	pollarin	pollarien pollareiden pollareitten
partitiivi	pollaria	pollareita pollareja
akkusatiivi	pollari; pollarin	pollarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pollarissa	pollareissa
elatiivi	pollarista	pollareista
illatiivi	pollariin	pollareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pollarilla	pollareilla
ablatiivi	pollarilta	pollareilta
allatiivi	pollarille	pollareille
muut sijamuodot
essiivi	pollarina	pollareina
translatiivi	pollariksi	pollareiksi
abessiivi	pollaritta	pollareitta
instruktiivi	–	pollarein
komitatiivi	–	pollareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pollari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. aluksen kiinnitystolppa

englanti: bollard, mooring post espanja: amarradero m., noray m., bolardo italia: bitta f. ranska: bollard m. ruotsi: pollare

saksa: Poller m. turkki: iskele babası ukraina: кнехт m.; прикіл m. venäjä: прикол viro: pollar

2. arkik. pollari

espanja: poli m./f.

viro: pollar, (halventava) ment

Aiheesta muualla

• pollari Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 474 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa