poltin

Suomi

Substantiivi

poltin (33-C)

Katso artikkeli Poltin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. kaasumaista tai nestemäistä polttoainetta käyttävissä laitteissa osa, jossa polttoaine palaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpolt̪in/
• tavutus: pol‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	poltin	polttimet
genetiivi	polttimen	polttimien poltinten
partitiivi	poltinta	polttimia
akkusatiivi	poltin; polttimen	polttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	polttimessa	polttimissa
elatiivi	polttimesta	polttimista
illatiivi	polttimeen	polttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polttimella	polttimilla
ablatiivi	polttimelta	polttimilta
allatiivi	polttimelle	polttimille
muut sijamuodot
essiivi	polttimena (poltinna)	polttimina
translatiivi	polttimeksi	polttimiksi
abessiivi	polttimetta	polttimitta
instruktiivi	–	polttimin
komitatiivi	–	polttimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polttime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	poltin-

Etymologia

• verbi polttaa (heikko vartalo polta- ) + johdin -in

Käännökset

1. kaasumaista tai nestemäistä polttoainetta käyttävissä lämmitys- tai valaistuslaitteissa lähinnä tulta oleva tois. aktiivinen osa

englanti: burner ruotsi: brännare

saksa: Brenner

Liittyvät sanat

• arina
• poltin-
• polttimo

Yhdyssanat

hitsauspoltin, jälkipoltin, kaasupoltin, poltinkarva, poltinmerkki, poltinora, poltinrauta, öljypoltin

Aiheesta muualla

• poltin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

poltin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polttaa