polymeeri

Katso artikkeli Polymeeri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

polymeeri (5)

1. (kemia) suuri molekyyli, jossa monomeerit ovat sitoutuneet toisiinsa muodostaen ketjuja

Ääntäminen

• IPA: /ˈpo.lyˌmeː.ri/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polymeeri	polymeerit
genetiivi	polymeerin	polymeerien (polymeerein)
partitiivi	polymeeriä	polymeerejä
akkusatiivi	polymeeri; polymeerin	polymeerit
sisäpaikallissijat
inessiivi	polymeerissä	polymeereissä
elatiivi	polymeeristä	polymeereistä
illatiivi	polymeeriin	polymeereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polymeerillä	polymeereillä
ablatiivi	polymeeriltä	polymeereiltä
allatiivi	polymeerille	polymeereille
muut sijamuodot
essiivi	polymeerinä	polymeereinä
translatiivi	polymeeriksi	polymeereiksi
abessiivi	polymeerittä	polymeereittä
instruktiivi	–	polymeerein
komitatiivi	–	polymeereine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polymeeri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• internationalismi, Jöns Jacob Berzelius vuonna 1833, muinaiskreikan sanoista πολύς (polús), "moni" + μέρος (méros), "osa"

Käännökset

1. suuri molekyyli, jossa monomeerit ovat sitoutuneet toisiinsa muodostaen ketjuja

englanti: polymer espanja: polímero italia: polimero m. ranska: polymère m.

ruotsi: polymer saksa: Polymer n. turkki: polimer venäjä: полимер m.

Liittyvät sanat

• oligomeeri
• muovi

Johdokset ja samankantaiset sanat

• polymerisoida, polymerisoitua, polymerisointi

Alakäsitteet

• elastomeeri

Osakäsitteet

• monomeeri

Aiheesta muualla

• polymeeri Kielitoimiston sanakirjassa
• polymeeri Tieteen termipankissa