poni

Katso artikkeli Poni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

poni (5)

1. pienikokoinen hevonen, pienhevonen, säkäkorkeudeltaan enintään 148 cm; vanh. ponihevonen

Ääntäminen

• IPA: /ˈponi/, [ˈpo̞ni]
• tavutus: po‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	poni	ponit
genetiivi	ponin	ponien (ponein)
partitiivi	ponia	poneja
akkusatiivi	poni; ponin	ponit
sisäpaikallissijat
inessiivi	ponissa	poneissa
elatiivi	ponista	poneista
illatiivi	poniin	poneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ponilla	poneilla
ablatiivi	ponilta	poneilta
allatiivi	ponille	poneille
muut sijamuodot
essiivi	ponina	poneina
translatiivi	poniksi	poneiksi
abessiivi	ponitta	poneitta
instruktiivi	–	ponein
komitatiivi	–	poneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	poni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englantilainen laina^[1]

Käännökset

1. pienikokoinen hevonen, pienhevonen, säkäkorkeudeltaan enintään 148 cm

englanti: pony espanja: poni, pony, jaca kroatia: poni m. ranska: poney m. romania: căluţ m.

ruotsi: ponny saksa: Pony n. turkki: midilli unkari: póniló, póni venäjä: пони

Liittyvät sanat

• hevonen

Yhdyssanat

poninhäntä, shetlanninponi

Aiheesta muualla

• poni Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 632 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

Substantiivi

poni m.

1. pienikokoinen hevonen, poni

Liittyvät sanat

• jaca
• pony

Aiheesta muualla

• poni Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)