potero

Suomi

Substantiivi

potero (2)

1. (sodankäynti) maahan tai lumeen kaivettu kuoppa, joka antaa suojaa ja toimii yhden tai useamman henkilön, tai raskaamman aseistuksen kuten kranaatinheittimen, tuliasemana

Ääntäminen

• IPA: /ˈpot̪ero/
• tavutus: po‧te‧ro

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	potero	poterot
genetiivi	poteron	poterojen poteroiden poteroitten
partitiivi	poteroa	poteroita poteroja
akkusatiivi	potero; poteron	poterot
sisäpaikallissijat
inessiivi	poterossa	poteroissa
elatiivi	poterosta	poteroista
illatiivi	poteroon	poteroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	poterolla	poteroilla
ablatiivi	poterolta	poteroilta
allatiivi	poterolle	poteroille
muut sijamuodot
essiivi	poterona	poteroina
translatiivi	poteroksi	poteroiksi
abessiivi	poterotta	poteroitta
instruktiivi	–	poteroin
komitatiivi	–	poteroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	potero-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. maahan tai lumeen kaivettu kuoppa, joka toimii tuliasemana

englanti: foxhole

Liittyvät sanat

• korsu
• poteroitua

Aiheesta muualla

• potero Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Potero. Kotimaisten kielten keskus

Latina

Verbi

poterō

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin futuurin yksikön 1. persoonan muoto verbistä possum