pouta

Suomi

Substantiivi

pouta (10-F)

1. (ilmatiede) säätila, jonka vallitessa on sateetonta

   Poudalla voi olla yhtä hyvin aurinkoista tai pilvistä.

   Tulipa hyvä heinäpouta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpou̯t̪ɑ/
• tavutus: pou‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pouta	poudat
genetiivi	poudan	poutien (poutain)
partitiivi	poutaa	poutia
akkusatiivi	pouta; poudan	poudat
sisäpaikallissijat
inessiivi	poudassa	poudissa
elatiivi	poudasta	poudista
illatiivi	poutaan	poutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	poudalla	poudilla
ablatiivi	poudalta	poudilta
allatiivi	poudalle	poudille
muut sijamuodot
essiivi	poutana	poutina
translatiivi	poudaksi	poudiksi
abessiivi	poudatta	pouditta
instruktiivi	–	poudin
komitatiivi	–	poutine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pouda-
vahva vartalo	pouta-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

• Arkipuheessa pouta voi tarkoittaa aurinkoista ja sateetonta säätä. Säätiedotuksen yhteydessä se kuitenkin tarkoittaa vain sateetonta säätä.^[1]

Käännökset

1. ilmatiede: säätila, jonka vallitessa on sateetonta

englanti: dry weather japani: 晴れ ranska: temps sec

ruotsi: uppehåll venäjä: сухая погода, (погода) без осадков

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: poutainen
• verbit: poutaantua

Yhdyssanat

heinäpouta, pilvipouta, poutailma, poutajakso, poutapilvi, poutapäivä, poutasää, poutataivas

Aiheesta muualla

• pouta Kielitoimiston sanakirjassa
• pouta Tieteen termipankissa
• pouta Suomen etymologisessa sanakirjassa