privilegio

Suomi

Substantiivi

privilegio (3)

1. (historia) jollekin yhteiskuntaluokille tai yhdyskunnille myönnetty lakiin perustuva erityisoikeus

   Keskiajalla käyttöön otettu privilegio, joka myönsi kaupungeilla oikeuden kaupankäyntiin kumottiin Ruotsi-Suomessa vuonna 1868.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	privilegio	privilegiot
genetiivi	privilegion	privilegioiden privilegioitten
partitiivi	privilegiota	privilegioita
akkusatiivi	privilegio; privilegion	privilegiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	privilegiossa	privilegioissa
elatiivi	privilegiosta	privilegioista
illatiivi	privilegioon	privilegioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	privilegiolla	privilegioilla
ablatiivi	privilegiolta	privilegioilta
allatiivi	privilegiolle	privilegioille
muut sijamuodot
essiivi	privilegiona	privilegioina
translatiivi	privilegioksi	privilegioiksi
abessiivi	privilegiotta	privilegioitta
instruktiivi	–	privilegioin
komitatiivi	–	privilegioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	privilegio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. jollekin yhteiskuntaluokille tai yhdyskunnille myönnetty lakiin perustuva erityisoikeus

englanti: privilege espanja: privilegio m. italia: privilegio m. latina: prīvilēgium n. puola: przywilej ranska: privilège m.

romania: privilegiu n. ruotsi: privilegium tšekki: privilegium n. unkari: kiváltság, privilégium venäjä: привилегия

Liittyvät sanat

• erioikeus
• etuoikeus
• rälssi

Yhdyssanat

• aatelisprivilegio

Aiheesta muualla

• privilegio Kielitoimiston sanakirjassa
• privilegio Tieteen termipankissa

Espanja

Substantiivi

privilegio m. (monikko privilegios)

1. etuoikeus, privilegio

Italia

Substantiivi

privilegio m. (monikko privilegi [luo])

1. etuoikeus, privilegio