provokaatio

Suomi

Substantiivi

provokaatio (3)

1. yllytys, kiihotus

Ääntäminen

• IPA: /ˈproʋoˌkɑːt̪io/
• tavutus: pro‧vo‧kaa‧ti‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	provokaatio	provokaatiot
genetiivi	provokaation	provokaatioiden provokaatioitten
partitiivi	provokaatiota	provokaatioita
akkusatiivi	provokaatio; provokaation	provokaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	provokaatiossa	provokaatioissa
elatiivi	provokaatiosta	provokaatioista
illatiivi	provokaatioon	provokaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	provokaatiolla	provokaatioilla
ablatiivi	provokaatiolta	provokaatioilta
allatiivi	provokaatiolle	provokaatioille
muut sijamuodot
essiivi	provokaationa	provokaatioina
translatiivi	provokaatioksi	provokaatioiksi
abessiivi	provokaatiotta	provokaatioitta
instruktiivi	–	provokaatioin
komitatiivi	–	provokaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	provokaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

latinan sanasta prōvocātiō^[1]

Käännökset

1. yllytys, kiihotus

englanti: provocation espanja: provocación f. ranska: provocation f.

saksa: Provokation f. turkki: kışkırtma, tahrik venäjä: провокация (provokátsija) f.

Liittyvät sanat

• provo

Johdokset

• substantiivit: provokaattori
• verbit: provosoida

Aiheesta muualla

• provokaatio Kielitoimiston sanakirjassa