puhelin

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Puhelin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

puhelin (33)

  1. puhelinverkkoon kytkettävä puheen kaksisuuntaiseen välittämiseen ja keskustelujen käymiseen tarkoitettu sähkömekaaninen laite
    Ostin uuden puhelimen.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpuhelin/
  • tavutus: pu‧he‧lin

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

  • sana puhella (vokaalivartalo puhele- ) + johdin -in
  • sana on sepitetty uudissana, jota on käytetty vierasperäisen telefonin vastineena Uusimaa-lehdessä 1897. Puhelin syrjäytti telefoni-sanan yleiskielessä vasta 1900-luvun puolella.[1]

1897. Telefooni—pikapuhelin[2]

Johtui tästä mieleemme että eiköhän olisikin syytä antaa koko telefoonille passi harmaalla paperilla ja ottaa ukon pikapuhelin käytäntöön. Siinä omakielinen sana, joka erinomaisen sattuvasti ilmaisee mistä on kysymys. — —

Uusi sana ei yleensä eri muodoissa tunnu pitemmältä kuin entinen muukalainenkaan ja nimisanaisena se aikaa myöten käytännössä varmaan vieläkin lyhenisi. Sanottaisiin vain esim: „Puhelin soi.” „Minun puhelimeni tuntuu olevan hiukan epäkunnossa” j. n. e.

Käännökset

1. puheen kaksisuuntaiseen välittämiseen ja keskustelujen käymiseen tarkoitettu yleensä sähkömekaaninen laite

Liittyvät sanat

langaton puhelin, kännykkä, valintalevy, välkky

Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat

alapuhelin, automaattipuhelin, autopuhelin, erämaapuhelin, hätäpuhelin, jonotuspuhelin, kaiutinpuhelin, kellopuhelin, kenkäpuhelin, kenttäpuhelin, keskustelupuhelin, kolikkopuhelin, kontaktipuhelin, korttipuhelin, kriisipuhelin, kuulopuhelin, kuvapuhelin, käsipuhelin, lankapuhelin, LA-puhelin, luottokorttipuhelin, lyhytaaltopuhelin, matkapuhelin, matkapuhelinverkko, mummopuhelin, näköpuhelin, näppäinpuhelin, ovipuhelin, palvelupuhelin, pikapuhelin, puhelinasentaja, puhelinautomaatti, puhelingallup, puhelinhaastattelu, puhelinherätys, puhelinjohto, puhelinjärjestelmä, puhelinkaapeli, puhelinkeskus, puhelinkeskustelu, puhelinkioski, puhelinkoje, puhelinkokous, puhelinkone, puhelinkoppi, puhelinkortti, puhelinkuuntelu, puhelinkysely, puhelinlaitos, puhelinlanka, puhelinlasku, puhelinliikenne, puhelinliittymä, puhelinlinja, puhelinluettelo, puhelinmaksu, puhelinmuistio, puhelinmyyjä, puhelinmyynti, puhelinmääräys, puhelinneuvottelu, puhelinnumero, puhelinosake, puhelinosuuskunta, puhelinpalvelu, puhelinpylväs, puhelinpäivystys, puhelinpöytä, puhelinraha, puhelinrahake, puhelinsalaisuus, puhelinsanoma, puhelinseksi, puhelinsoitto, puhelinsuoja, puhelintariffi, puhelinteknikko, puhelinterrori, puhelintiedustelu, puhelintilaaja, puhelintilaus, puhelintoivekonsertti, puhelintorvi, puhelintyttö, puhelinuutiset, puhelinvaihde, puhelinvaihteenhoitaja, puhelinvastaaja, puhelinverkko, puhelinyhdistys, puhelinyhteys, puhelinyhtiö, pöytäpuhelin, radiopuhelin, rahapuhelin, rinnakkaispuhelin, saaristopuhelin, sarjapuhelinjärjestelmä, satelliittipuhelinyhteys, seinäpuhelin, seksipuhelin, senssipuhelin, sisäpuhelin, sotilaspuhelin, taskupuhelin, tekstipuhelin, toimistopuhelin, turvapuhelin, ulapuhelin, valtionpuhelin, vammaispuhelin, vihjepuhelin, viidakkopuhelin, vuokrapuhelin, yleisöpuhelin, älypuhelin

Sanaliitot

Aiheesta muualla

  • puhelin Kielitoimiston sanakirjassa
  • puhelin Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Puhelin. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkeli 909 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

puhelin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puhella
Remove ads

Inarinsaame

Substantiivi

puhelin (gen. puhelin)

  1. puhelin

Ääntäminen

  • IPA: [ˈpuɦelin]

Etymologia

suomen sanasta puhelin

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads