puhk

Viro

Substantiivi

puhk (gen puhu, part puhku)

1. kerta (syn. kord)
2. tapaus (syn. juhtum)

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22e (r`iik) riik

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	puhk	puhud
genetiivi	puhu	puhkude
partitiivi	puhku	puhke puhkusid
illatiivi	puhku puhusse	puhkudesse
inessiivi	puhus	puhkudes
elatiivi	puhust	puhkudest
allatiivi	puhule	puhkudele
adessiivi	puhul	puhkudel
ablatiivi	puhult	puhkudelt
translatiivi	puhuks	puhkudeks
terminatiivi	puhuni	puhkudeni
essiivi	puhuna	puhkudena
abessiivi	puhuta	puhkudeta
komitatiivi	puhuga	puhkudega

Aiheesta muualla

• puhk Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• puhk sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Lähteet

• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.