puleeraus

Suomi

Katso artikkeli Puleeraus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

puleeraus (39)

1. työmenetelmä, jossa esineen kiillottaminen tehdään puusepänlakalla eli pulituurilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuleːrɑus/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puleeraus	puleeraukset
genetiivi	puleerauksen	puleerausten puleerauksien
partitiivi	puleerausta	puleerauksia
akkusatiivi	puleeraus; puleerauksen	puleeraukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	puleerauksessa	puleerauksissa
elatiivi	puleerauksesta	puleerauksista
illatiivi	puleeraukseen	puleerauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puleerauksella	puleerauksilla
ablatiivi	puleeraukselta	puleerauksilta
allatiivi	puleeraukselle	puleerauksille
muut sijamuodot
essiivi	puleerauksena	puleerauksina
translatiivi	puleeraukseksi	puleerauksiksi
abessiivi	puleerauksetta	puleerauksitta
instruktiivi	–	puleerauksin
komitatiivi	–	puleerauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puleeraukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puleeraus-

Etymologia

• verbi puleerata (vokaalivartalo puleeraa- ) + johdin -us

Käännökset

1. puusepänlakalla kiillottaminen

englanti: French polish

Liittyvät sanat

Synonyymit

• ranskalainen kiillotus

Aiheesta muualla

• puleeraus Kielitoimiston sanakirjassa