pulma

Suomi

Substantiivi

pulma (10)

1. ongelma, hankala tai vaikea asia

Ääntäminen

• IPA: /ˈpulmɑ/
• tavutus: pul‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pulma	pulmat
genetiivi	pulman	pulmien (pulmain)
partitiivi	pulmaa	pulmia
akkusatiivi	pulma; pulman	pulmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pulmassa	pulmissa
elatiivi	pulmasta	pulmista
illatiivi	pulmaan	pulmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pulmalla	pulmilla
ablatiivi	pulmalta	pulmilta
allatiivi	pulmalle	pulmille
muut sijamuodot
essiivi	pulmana	pulmina
translatiivi	pulmaksi	pulmiksi
abessiivi	pulmatta	pulmitta
instruktiivi	–	pulmin
komitatiivi	–	pulmine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pulma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: pulmallinen

Yhdyssanat

pulmakysymys, pulmalelu, pulmatilanne

Aiheesta muualla

• pulma Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 726 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Substantiivi

pulma

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta pulm

Aiheesta muualla

• pulma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)