puolinen

Suomi

Substantiivi

puolinen (38)

1. (vanhahtava) puoliltapäivin nautittava ruoka, lounas

   Puolisen jälkeen otetaan ettoneet.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuo̯linen/
• tavutus: puo‧li‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puolinen	puoliset
genetiivi	puolisen	puolisten puolisien
partitiivi	puolista	puolisia
akkusatiivi	puolinen; puolisen	puoliset
sisäpaikallissijat
inessiivi	puolisessa	puolisissa
elatiivi	puolisesta	puolisista
illatiivi	puoliseen	puolisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puolisella	puolisilla
ablatiivi	puoliselta	puolisilta
allatiivi	puoliselle	puolisille
muut sijamuodot
essiivi	puolisena (puolisna)	puolisina
translatiivi	puoliseksi	puolisiksi
abessiivi	puolisetta	puolisitta
instruktiivi	–	puolisin
komitatiivi	–	puolisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puolise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puolis-

Etymologia

• sana puoli + johdin -(i)nen

Käännökset

1. puoliltapäivin nautittava ruoka, lounas

saksa: Mittagessen n.

Liittyvät sanat

• ettone

Yhdyssanat

• alapuolinen
• puolisenkymmentä
• tasapuolinen

Aiheesta muualla

• puolinen Kielitoimiston sanakirjassa