purtilo

Suomi

Substantiivi

purtilo (2)

1. laaja pitkänomainen astia
2. (puhekieltä, merenkulku) alus

Ääntäminen

• IPA: /ˈpurt̪ilo/
• tavutus: pur‧ti‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	purtilo	purtilot
genetiivi	purtilon	purtilojen purtiloiden purtiloitten
partitiivi	purtiloa	purtiloita purtiloja
akkusatiivi	purtilo; purtilon	purtilot
sisäpaikallissijat
inessiivi	purtilossa	purtiloissa
elatiivi	purtilosta	purtiloista
illatiivi	purtiloon	purtiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	purtilolla	purtiloilla
ablatiivi	purtilolta	purtiloilta
allatiivi	purtilolle	purtiloille
muut sijamuodot
essiivi	purtilona	purtiloina
translatiivi	purtiloksi	purtiloiksi
abessiivi	purtilotta	purtiloitta
instruktiivi	–	purtiloin
komitatiivi	–	purtiloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	purtilo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

substantiivi pursi^[1] (vahva vartalo purte- ) + johdin -ilo

Aiheesta muualla

• purtilo Kielitoimiston sanakirjassa