pusu

Suomi

Substantiivi

pusu (1)

1. (arkikieltä) suudelma

Ääntäminen

• IPA: /ˈpusu/
• tavutus: pu‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pusu	pusut
genetiivi	pusun	pusujen
partitiivi	pusua	pusuja
akkusatiivi	pusu; pusun	pusut
sisäpaikallissijat
inessiivi	pusussa	pusuissa
elatiivi	pususta	pusuista
illatiivi	pusuun	pusuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pusulla	pusuilla
ablatiivi	pusulta	pusuilta
allatiivi	pusulle	pusuille
muut sijamuodot
essiivi	pusuna	pusuina
translatiivi	pusuksi	pusuiksi
abessiivi	pusutta	pusuitta
instruktiivi	–	pusuin
komitatiivi	–	pusuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pusu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana on laina ruotsin sanasta puss, suukko. Suomen kirjakielessä sana esiintyi ensi kerran 1859 valmistuneessa tieteellisessä tutkimuksessa.^[1]

Käännökset

1. suudelma

azeri: busə inarinsaame: cumme japani: キス, キッス

ruotsi: puss turkki: buse uzbekki: bo'sa

Liittyvät sanat

• pussata
• pussailla

Yhdyssanat

• lentopusu
• poskipusu
• pusutauti

Aiheesta muualla

• pusu Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

pusu

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta pusa

Tšekki

Substantiivi

pusu

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta pusa