putkilo

Suomi

Substantiivi

putkilo (2)

1. tuubi
2. (kasvitiede) putkilokasvien putkimainen puusolukossa oleva solusulauma, joka kuljettaa vettä

Ääntäminen

• IPA: /ˈput̪kilo/
• tavutus: put‧ki‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	putkilo	putkilot
genetiivi	putkilon	putkilojen putkiloiden putkiloitten
partitiivi	putkiloa	putkiloita putkiloja
akkusatiivi	putkilo; putkilon	putkilot
sisäpaikallissijat
inessiivi	putkilossa	putkiloissa
elatiivi	putkilosta	putkiloista
illatiivi	putkiloon	putkiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	putkilolla	putkiloilla
ablatiivi	putkilolta	putkiloilta
allatiivi	putkilolle	putkiloille
muut sijamuodot
essiivi	putkilona	putkiloina
translatiivi	putkiloksi	putkiloiksi
abessiivi	putkilotta	putkiloitta
instruktiivi	–	putkiloin
komitatiivi	–	putkiloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	putkilo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

putki + -lo

Liittyvät sanat

• putki, purso

Aiheesta muualla

• putkilo Kielitoimiston sanakirjassa
• putkilo Tieteen termipankissa