tuubi

Suomi

Substantiivi

tuubi (5)

1. putkimainen pakkaus, josta sisältö saadaan ulos puristamalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uːbi/, [ˈt̪ʷuːbi]
• tavutus: tuu‧bi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuubi	tuubit
genetiivi	tuubin	tuubien (tuubein)
partitiivi	tuubia	tuubeja
akkusatiivi	tuubi; tuubin	tuubit
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuubissa	tuubeissa
elatiivi	tuubista	tuubeista
illatiivi	tuubiin	tuubeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuubilla	tuubeilla
ablatiivi	tuubilta	tuubeilta
allatiivi	tuubille	tuubeille
muut sijamuodot
essiivi	tuubina	tuubeina
translatiivi	tuubiksi	tuubeiksi
abessiivi	tuubitta	tuubeitta
instruktiivi	–	tuubein
komitatiivi	–	tuubeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuubi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. putkimainen pakkaus, josta sisältö saadaan ulos puristamalla

englanti: tube kroatia: tuba f. ruotsi: tub

saksa: Tube f. venäjä: туба f.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• putkilo, putki, purso

Yhdyssanat

hammastahnatuubi, tuubiväri, voidetuubi

Aiheesta muualla

• tuubi Kielitoimiston sanakirjassa