pyhimys

Katso artikkeli Pyhimys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pyhimys (39)

1. (uskonto) pyhänä pidetty henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈpyhimys/
• tavutus: py‧hi‧mys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pyhimys	pyhimykset
genetiivi	pyhimyksen	pyhimysten pyhimyksien
partitiivi	pyhimystä	pyhimyksiä
akkusatiivi	pyhimys; pyhimyksen	pyhimykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	pyhimyksessä	pyhimyksissä
elatiivi	pyhimyksestä	pyhimyksistä
illatiivi	pyhimykseen	pyhimyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pyhimyksellä	pyhimyksillä
ablatiivi	pyhimykseltä	pyhimyksiltä
allatiivi	pyhimykselle	pyhimyksille
muut sijamuodot
essiivi	pyhimyksenä	pyhimyksinä
translatiivi	pyhimykseksi	pyhimyksiksi
abessiivi	pyhimyksettä	pyhimyksittä
instruktiivi	–	pyhimyksin
komitatiivi	–	pyhimyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pyhimykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	pyhimys-

Etymologia

adjektiivi pyhä + johdin -(i)mys

Käännökset

1. pyhänä pidetty henkilö

englanti: saint ranska: saint

unkari: szent ember, szent

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

pyhimyksenkuva, pyhimyskalastaja, pyhimyskehä, pyhimystarina, pyhimystaru, pylväspyhimys, suojeluspyhimys

Aiheesta muualla

• pyhimys Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa