pysti

Suomi

Substantiivi

pysti (5)

1. (arkikieltä) rintakuva, veistos
2. pokaali, palkinto

   Himoittu parhaan ohjaajan pysti odotetulle sankarille (voice Oscar-palkinnoista)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpyst̪i/, [ˈpys.ti]
• tavutus: pys‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pysti	pystit
genetiivi	pystin	pystien (pystein)
partitiivi	pystiä	pystejä
akkusatiivi	pysti; pystin	pystit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pystissä	pysteissä
elatiivi	pystistä	pysteistä
illatiivi	pystiin	pysteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pystillä	pysteillä
ablatiivi	pystiltä	pysteiltä
allatiivi	pystille	pysteille
muut sijamuodot
essiivi	pystinä	pysteinä
translatiivi	pystiksi	pysteiksi
abessiivi	pystittä	pysteittä
instruktiivi	–	pystein
komitatiivi	–	pysteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pysti-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsin sanasta byst ’rintakuva’ < ranskan sanasta buste < italian sanasta busto^[1]

Aiheesta muualla

• pysti Kielitoimiston sanakirjassa