raaja

Katso artikkeli Raaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

raaja (9)

1. selkärankaisten ja niveljalkaisten parillinen nivelikäs uloke, jota käytetään tarttumiseen tai liikkumiseen

   Käsi ja jalka ovat raajoja.

   Hevosen raajat, erityisesti polvet olivat alttiita vahingoittumiselle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑːjɑ/
• tavutus: raa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raaja	raajat
genetiivi	raajan	raajojen (raajain)
partitiivi	raajaa	raajoja
akkusatiivi	raaja; raajan	raajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	raajassa	raajoissa
elatiivi	raajasta	raajoista
illatiivi	raajaan	raajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raajalla	raajoilla
ablatiivi	raajalta	raajoilta
allatiivi	raajalle	raajoille
muut sijamuodot
essiivi	raajana	raajoina
translatiivi	raajaksi	raajoiksi
abessiivi	raajatta	raajoitta
instruktiivi	–	raajoin
komitatiivi	–	raajoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	raaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sanalla on vastineita lähisukukielissä. Sitä on esitetty germaaniseksi ja balttilaiseksi lainaksi.^[1]

Käännökset

1. selkärankaisten ja niveljalkaisten parillinen nivelikäs uloke, jota käytetään tarttumiseen tai liikkumiseen

englanti: limb italia: arto m. ranska: membre m.

venäjä: конечность viro: jäse

Liittyvät sanat

• raajattomuus
• yläraaja, alaraaja

Synonyymit

• jäsen
• ruumiinjäsen

Johdokset

• adjektiivit: raajaton
• substantiivit: raajas
• verbit: raajoa

Yhdyssanat

alaraaja, eturaaja, raajaliike, raajapari, raajarikko, takaraaja, tekoraaja, yläraaja

Aiheesta muualla

• raaja Kielitoimiston sanakirjassa