raito

Suomi

Substantiivi

raito (1-F)

1. kuormia vetävä porojono

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑi̯t̪o/
• tavutus: rai‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raito	raidot
genetiivi	raidon	raitojen
partitiivi	raitoa	raitoja
akkusatiivi	raito; raidon	raidot
sisäpaikallissijat
inessiivi	raidossa	raidoissa
elatiivi	raidosta	raidoista
illatiivi	raitoon	raitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raidolla	raidoilla
ablatiivi	raidolta	raidoilta
allatiivi	raidolle	raidoille
muut sijamuodot
essiivi	raitona	raitoina
translatiivi	raidoksi	raidoiksi
abessiivi	raidotta	raidoitta
instruktiivi	–	raidoin
komitatiivi	–	raitoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	raido-
vahva vartalo	raito-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

saamen ráidu^[1]

Käännökset

1. kuormia vetävä porojono

pohjoissaame: ráidu

Liittyvät sanat

• raitomies

Aiheesta muualla

• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Raide, raito ja raitio. Kotimaisten kielten keskus