rakkula

Suomi

Substantiivi

rakkula (12)

1. (ihmisbiologia) eräs ihmisen elimistön osa
2. (arkikieltä) vesikello

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑkːulɑ/
• tavutus: rak‧ku‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rakkula	rakkulat
genetiivi	rakkulan	rakkuloiden rakkuloitten (rakkulain)
partitiivi	rakkulaa	rakkuloita
akkusatiivi	rakkula; rakkulan	rakkulat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rakkulassa	rakkuloissa
elatiivi	rakkulasta	rakkuloista
illatiivi	rakkulaan	rakkuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rakkulalla	rakkuloilla
ablatiivi	rakkulalta	rakkuloilta
allatiivi	rakkulalle	rakkuloille
muut sijamuodot
essiivi	rakkulana	rakkuloina
translatiivi	rakkulaksi	rakkuloiksi
abessiivi	rakkulatta	rakkuloitta
instruktiivi	–	rakkuloin
komitatiivi	–	rakkuloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rakkula-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

johdos sanasta rakko^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: rakkulamainen

Yhdyssanat

keuhkorakkula, maitorakkula, munarakkula, märkärakkula, palorakkula, rakkula-aste, rakkulaihottuma, rakkularauhanen, vesirakkula

Aiheesta muualla

• rakkula Kielitoimiston sanakirjassa