ranne

Katso artikkeli Ranne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ranne (48-J) (monikko ranteet)

1. (anatomia) ranteen luinen osa, yhdeksän ranneluuta (lat. carpus)

   ranne murtui

2. (laajemmin) suunnilleen näiden luiden päällinen käden osa käsivarren ja kämmenen välissä

   kallis kello ranteessaan

   viilsi ranteensa

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑnːeˣ/, [ˈrɑnːe̞ˣ]
• tavutus: ran‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ranne	ranteet
genetiivi	ranteen	ranteiden ranteitten
partitiivi	rannetta	ranteita
akkusatiivi	ranne; ranteen	ranteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ranteessa	ranteissa
elatiivi	ranteesta	ranteista
illatiivi	ranteeseen	ranteisiin ranteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ranteella	ranteilla
ablatiivi	ranteelta	ranteilta
allatiivi	ranteelle	ranteille
muut sijamuodot
essiivi	ranteena	ranteina
translatiivi	ranteeksi	ranteiksi
abessiivi	ranteetta	ranteitta
instruktiivi	–	rantein
komitatiivi	–	ranteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rantee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rannet-

Etymologia

• itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa;^[1] Mahdollisesti balttilainen laina, vrt. liettuan grandìs ’rannerengas’.^[2]

Käännökset

1. ihmisen kädessä kyynärvarren ja kämmenen välillä sijaitseva kahden nivelen yhdistelmä

azeri: bilək englanti: wrist espanja: muñeca f. esperanto: pojno hollanti: pols latina: carpus norja (bokmål): håndledd n. norja (nynorsk): handledd n. puola: nadgarstek m. ranska: poignet m.

ruotsi: handled saksa: Handgelenk n. tšekki: zápěstí n. turkki: bilek ukraina: зап'ясток m., зап'ястя n. unkari: csukló uzbekki: bilak venäjä: запястье n. viro: ranne

Liittyvät sanat

• Liite:Käsi

Johdokset

• substantiivit: ranneke

Yhdyssanat

rannehihna, rannehälytin, rannekanava, rannekello, ranneketju, rannekompassi, rannekoru, rannelaukaus, rannelaukku, ranneliike, ranneluu, rannenivel, ranneote, rannepaino, rannerengas, rannetuki, rannevaltimo

Osakäsitteet

• ranteen luut: hakaluu, herneluu, iso monikulmaluu, kolmioluu, kyynärluu, pieni monikulmaluu, puolikuuluu, iso ranneluu, veneluu, värttinäluu

Idiomit

• läpsy/läpsäisy/läpsäytys ranteelle – Liian pienistä rangaistuksista käytetty vertaus.
• ottaa löysin rantein — ottaa rennosti
• ranteet auki

Aiheesta muualla

• ranne Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3151 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Substantiivi

ranne (gen randme, part rannet)

1. ranne

   Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.

Taivutus

• ÕS 2006 tyyppi 32 [vanha taivutustyyppi] tyyppisana
• SVSSK 5 (liige))

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	ranne	randmed
Genetiivi	randme	randmete
Partitiivi	rannet	randmeid
Illatiivi	randmesse	randmetesse randmeisse

• Teemamuodot lihavoitu
• Muiden sijamuotojen muodostaminen, katso Liite:Viron kielioppi/Sanamuotojen muodostaminen

Aiheesta muualla

• ranne sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)