rapsu

Suomi

Substantiivi

rapsu (1)

1. (puhekieltä) (erit. monikossa) sakot

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑpsu/
• tavutus: rap‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rapsu	rapsut
genetiivi	rapsun	rapsujen
partitiivi	rapsua	rapsuja
akkusatiivi	rapsu; rapsun	rapsut
sisäpaikallissijat
inessiivi	rapsussa	rapsuissa
elatiivi	rapsusta	rapsuista
illatiivi	rapsuun	rapsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rapsulla	rapsuilla
ablatiivi	rapsulta	rapsuilta
allatiivi	rapsulle	rapsuille
muut sijamuodot
essiivi	rapsuna	rapsuina
translatiivi	rapsuksi	rapsuiksi
abessiivi	rapsutta	rapsuitta
instruktiivi	–	rapsuin
komitatiivi	–	rapsuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rapsu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

yksittäiseen sakkomaksuun viitataan monikolla rapsut, sakkomaksuja ei siis tarvitse olla useampia monikkomuodon käyttämiseksi^[1]

Aiheesta muualla

• rapsu Kielitoimiston sanakirjassa