reenit

Suomi

Substantiivi

reenit (5) (monikollinen)

1. (murteellinen, Oulu) harjoitukset

Ääntäminen

• IPA: /reːnit(ʔ)/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	reenit
genetiivi	–	reenien (reenein)
partitiivi	–	reenejä
akkusatiivi	–; –	reenit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	reeneissä
elatiivi	–	reeneistä
illatiivi	–	reeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	reeneillä
ablatiivi	–	reeneiltä
allatiivi	–	reeneille
muut sijamuodot
essiivi	–	reeneinä
translatiivi	–	reeneiksi
abessiivi	–	reeneittä
instruktiivi	–	reenein
komitatiivi	–	reeneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	reeni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-