refleksi

Katso artikkeli Refleksi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

refleksi (5)

1. heijaste; kerrasta toiseen lähes samanlaisena toistuva reaktio ärsykkeeseen
2. (kielitiede) varhaisemmasta kielimuodosta säilynyt elementti, kuten foneemi tai sana

Ääntäminen

• IPA: /ˈrefleksi/
• tavutus: ref‧lek‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	refleksi	refleksit
genetiivi	refleksin	refleksien (refleksein)
partitiivi	refleksiä	refleksejä
akkusatiivi	refleksi; refleksin	refleksit
sisäpaikallissijat
inessiivi	refleksissä	reflekseissä
elatiivi	refleksistä	reflekseistä
illatiivi	refleksiin	reflekseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	refleksillä	reflekseillä
ablatiivi	refleksiltä	reflekseiltä
allatiivi	refleksille	reflekseille
muut sijamuodot
essiivi	refleksinä	reflekseinä
translatiivi	refleksiksi	reflekseiksi
abessiivi	refleksittä	reflekseittä
instruktiivi	–	refleksein
komitatiivi	–	reflekseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	refleksi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. heijaste

Ks. heijaste

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

oksennusrefleksi

Aiheesta muualla

• refleksi Kielitoimiston sanakirjassa