remeli

Suomi

Substantiivi

remeli (6)

1. (usein leikkimielinen) hihna, remmi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	remeli	remelit
genetiivi	remelin	remelien remeleiden remeleitten
partitiivi	remeliä	remeleitä remelejä
akkusatiivi	remeli; remelin	remelit
sisäpaikallissijat
inessiivi	remelissä	remeleissä
elatiivi	remelistä	remeleistä
illatiivi	remeliin	remeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	remelillä	remeleillä
ablatiivi	remeliltä	remeleiltä
allatiivi	remelille	remeleille
muut sijamuodot
essiivi	remelinä	remeleinä
translatiivi	remeliksi	remeleiksi
abessiivi	remelittä	remeleittä
instruktiivi	–	remelein
komitatiivi	–	remeleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	remeli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• samanmerkityksisestä venäjän sanasta ремень