ren

Ainu

Substantiivi

ren (katakana: レン)

1. kolme ihmistä

Etymologia

• sanoista re (kolme) ja -n (ihmisten lukumäärää ilmaiseva suffiksi)

Liittyvät sanat

• re, rep, resuy
• hempakiw
• sinen, tun, ren, inen, asiknen, iwaniw, arwaniw, tupesaniw, sinepesaniw, waniw, hotnen

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	rēn	rēnēs
akkusatiivi	rēnem	rēnēs
genetiivi	rēnis	rēnum
datiivi	rēnī	rēnibus
ablatiivi	rēne	rēnibus

rēn m. (3)

1. munuainen

Puola

Substantiivi

ren m.

1. renium

Ruotsi

Adjektiivi

ren

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	ren	yl.	ren	m.	rene [luo]
				yl.	rena
n.	rent[luo]	n.	rent[luo]	n.
mon.	rena[luo]	mon.	rena[luo]	mon.
Komparatiivi
renare [luo]
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
renast [luo]			yl./m.den renaste [luo] n.det renaste mon. de renaste

1. puhdas

Substantiivi

ren yl. (2) (yks. määr. renen [luo], mon. epämäär. renar [luo], mon. määr. renarna [luo])

1. (eläintiede) poro
2. piennar, reuna

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

renkalv renko renkött

Aiheesta muualla

• ren Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)