repullinen

Suomi

Adjektiivi

repullinen (38)

1. sellainen, olla on reppu

Ääntäminen

• IPA: /ˈrepulˌlinen/
• tavutus: re‧pul‧li‧nen

Etymologia

• substantiivi reppu (heikko vartalo repu- ) + johdin -llinen

Liittyvät sanat

• reppuselkäinen
• reputon

Substantiivi

repullinen (38)

1. repuntäysi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	repullinen	repulliset
genetiivi	repullisen	repullisten repullisien
partitiivi	repullista	repullisia
akkusatiivi	repullinen; repullisen	repulliset
sisäpaikallissijat
inessiivi	repullisessa	repullisissa
elatiivi	repullisesta	repullisista
illatiivi	repulliseen	repullisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	repullisella	repullisilla
ablatiivi	repulliselta	repullisilta
allatiivi	repulliselle	repullisille
muut sijamuodot
essiivi	repullisena (repullisna)	repullisina
translatiivi	repulliseksi	repullisiksi
abessiivi	repullisetta	repullisitta
instruktiivi	–	repullisin
komitatiivi	–	repullisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	repullise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	repullis-

Etymologia

• substantiivi reppu (heikko vartalo repu- ) + johdin -llinen

Liittyvät sanat

• reppu

Aiheesta muualla

• repullinen Kielitoimiston sanakirjassa