reput

Suomi

Substantiivi

reput (1-B) (monikollinen)

1. (arkikieltä) hylkäys kokeessa

   saada/antaa reput

Ääntäminen

• IPA: /ˈreput̪/, [ˈre̞put̪]
• tavutus: re‧put

Etymologia

< ruotsin få repuls ’tulla hylätyksi’ < latinan repulsus^[1]

Liittyvät sanat

• reputtaa
• reputus

Aiheesta muualla

• reput Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

reput

1. monikon nominatiivimuoto sanasta reppu