respa

Suomi

Substantiivi

respa (9)

1. (arkikieltä) hotellin tms. vastaanotto

Ääntäminen

• IPA: /ˈrespɑ/
• tavutus: res‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	respa	respat
genetiivi	respan	respojen (respain)
partitiivi	respaa	respoja
akkusatiivi	respa; respan	respat
sisäpaikallissijat
inessiivi	respassa	respoissa
elatiivi	respasta	respoista
illatiivi	respaan	respoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	respalla	respoilla
ablatiivi	respalta	respoilta
allatiivi	respalle	respoille
muut sijamuodot
essiivi	respana	respoina
translatiivi	respaksi	respoiksi
abessiivi	respatta	respoitta
instruktiivi	–	respoin
komitatiivi	–	respoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	respa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• respa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1096 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ainu

Verbi

respa, kaksipaikkainen verbi, monikko

1. kasvattaa (lapsia, eläimiä)

Liittyvät sanat

• resu/respa