reti

Suomi

Substantiivi

reti (5-F)

1. (merenkulku) redi, suojainen ankkuroitumisalue sataman edustalla, satamaselkä

   Redillä laivat odottavat laituriin pääsyä tai purkavat ja lastaavat.

Ääntäminen

• IPA: /ˈret̪i/
• tavutus: re‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	reti	redit
genetiivi	redin	retien (retein)
partitiivi	retiä	retejä
akkusatiivi	reti; redin	redit
sisäpaikallissijat
inessiivi	redissä	redeissä
elatiivi	redistä	redeistä
illatiivi	retiin	reteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	redillä	redeillä
ablatiivi	rediltä	redeiltä
allatiivi	redille	redeille
muut sijamuodot
essiivi	retinä	reteinä
translatiivi	rediksi	redeiksi
abessiivi	redittä	redeittä
instruktiivi	–	redein
komitatiivi	–	reteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	redi-
vahva vartalo	reti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. merenkulku: redi, suojainen ankkuroitumisalue sataman edustalla, satamaselkä

englanti: roadstead ranska: rade ruotsi: redd

saksa: Reede tanska: red venäjä: рейд

Liittyvät sanat

• ankkurointimaksu

Aiheesta muualla

• reti Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

Substantiivi

rētī

1. yksikön datiivimuoto sanasta rēte
2. yksikön ablatiivimuoto sanasta rēte