rigi

Suomi

Substantiivi

rigi (5)

1. (arkikieltä, animaatio) ranka; tietokoneanimaatiossa hahmon tai muun liikuttamista varten rakennetut toiminnot kuten luuranko
2. (slangia) radioamatöörilaitteisto, radio

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rigi	rigit
genetiivi	rigin	rigien (rigein)
partitiivi	rigiä	rigejä
akkusatiivi	rigi; rigin	rigit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rigissä	rigeissä
elatiivi	rigistä	rigeistä
illatiivi	rigiin	rigeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rigillä	rigeillä
ablatiivi	rigiltä	rigeiltä
allatiivi	rigille	rigeille
muut sijamuodot
essiivi	riginä	rigeinä
translatiivi	rigiksi	rigeiksi
abessiivi	rigittä	rigeittä
instruktiivi	–	rigein
komitatiivi	–	rigeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rigi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tietokoneanimaatiossa hahmon tai muun liikuttamista varten rakennetut toiminnot

Ks. ranka