riippuma

Suomi

Substantiivi

riippuma (10)

1. kahden pisteen välille ripustetun köyden tms. ripustuspisteiden välisen suoran ja köyden tms. muodostaman kaaren välinen etäisyys

Ääntäminen

• IPA: /ˈriːpːumɑ/
• tavutus: riip‧pu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riippuma	riippumat
genetiivi	riippuman	riippumien (riippumain)
partitiivi	riippumaa	riippumia
akkusatiivi	riippuma; riippuman	riippumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	riippumassa	riippumissa
elatiivi	riippumasta	riippumista
illatiivi	riippumaan	riippumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riippumalla	riippumilla
ablatiivi	riippumalta	riippumilta
allatiivi	riippumalle	riippumille
muut sijamuodot
essiivi	riippumana	riippumina
translatiivi	riippumaksi	riippumiksi
abessiivi	riippumatta	riippumitta
instruktiivi	–	riippumin
komitatiivi	–	riippumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riippuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi riippua + johdin -ma

Liittyvät sanat

• jänneväli
• köysiviiva
• riippuminen