riksa

Katso myös: rikša

Suomi

Substantiivi

riksa (9)^[1]

1. (arkikieltä) juomaraha
2. rinnakkainen kirjoitusasu sanasta rikša

Ääntäminen

• IPA: /ˈriksɑ/
• tavutus: rik‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riksa	riksat
genetiivi	riksan	riksojen (riksain)
partitiivi	riksaa	riksoja
akkusatiivi	riksa; riksan	riksat
sisäpaikallissijat
inessiivi	riksassa	riksoissa
elatiivi	riksasta	riksoista
illatiivi	riksaan	riksoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riksalla	riksoilla
ablatiivi	riksalta	riksoilta
allatiivi	riksalle	riksoille
muut sijamuodot
essiivi	riksana	riksoina
translatiivi	riksaksi	riksoiksi
abessiivi	riksatta	riksoitta
instruktiivi	–	riksoin
komitatiivi	–	riksoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riksa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

2. rikša

Ks. rikša

Liittyvät sanat

Anagrammit

karsi, raksi, rikas

Aiheesta muualla

• riksa Kielitoimiston sanakirjassa