rintamus

Suomi

Substantiivi

rintamus (39)

1. rinnus

Ääntäminen

• IPA: /ˈrint̪ɑmus/
• tavutus: rin‧ta‧mus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rintamus	rintamukset
genetiivi	rintamuksen	rintamusten rintamuksien
partitiivi	rintamusta	rintamuksia
akkusatiivi	rintamus; rintamuksen	rintamukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rintamuksessa	rintamuksissa
elatiivi	rintamuksesta	rintamuksista
illatiivi	rintamukseen	rintamuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rintamuksella	rintamuksilla
ablatiivi	rintamukselta	rintamuksilta
allatiivi	rintamukselle	rintamuksille
muut sijamuodot
essiivi	rintamuksena	rintamuksina
translatiivi	rintamukseksi	rintamuksiksi
abessiivi	rintamuksetta	rintamuksitta
instruktiivi	–	rintamuksin
komitatiivi	–	rintamuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rintamukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rintamus-

Etymologia

rinta + -mus

Aiheesta muualla

• rintamus Kielitoimiston sanakirjassa