ripustus

Suomi

Substantiivi

ripustus (39)

1. ripustamisen toteutus

   vaatteiden ripustus kuivumaan

2. (tekniikka) osat, joilla eri laitteet on yhdistetty auton runkoon; erit. pyöräntuenta

   moottorin ripustus, eturenkaan ripustukset

Ääntäminen

• IPA: /ˈripust̪us/
• tavutus: ri‧pus‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ripustus	ripustukset
genetiivi	ripustuksen	ripustusten ripustuksien
partitiivi	ripustusta	ripustuksia
akkusatiivi	ripustus; ripustuksen	ripustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ripustuksessa	ripustuksissa
elatiivi	ripustuksesta	ripustuksista
illatiivi	ripustukseen	ripustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ripustuksella	ripustuksilla
ablatiivi	ripustukselta	ripustuksilta
allatiivi	ripustukselle	ripustuksille
muut sijamuodot
essiivi	ripustuksena	ripustuksina
translatiivi	ripustukseksi	ripustuksiksi
abessiivi	ripustuksetta	ripustuksitta
instruktiivi	–	ripustuksin
komitatiivi	–	ripustuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ripustukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ripustus-

Etymologia

• verbi ripustaa + johdin -us

Liittyvät sanat

• kiinnitys
• ripustaminen
• ripustin

Yhdyssanat

kardaaniripustus, pyöränripustus, ripustuskohta, ripustuskoukku, ripustuspiste, ripustusväli

Aiheesta muualla

• ripustus Kielitoimiston sanakirjassa